Tietoverkkojen Perusteet: Terminologia

IP- & Mac-Osoitteet, OSI-malli

IP 

IP, eli Internet Protocol, on verkkopalvelu joka vastaa pakettien lähettämisestä eri isäntäkoneitten välillä. Se ei kuitenkaan osaa varmistaa että paketti on päässyt minne sen pitääkin päästä, eikä se takaa että paketit ovat päässeet perille oikeassa järjestyksestä. Tämä tekee siitä yhteydettömän, kuittaamattoman verkkopalvelun. IP kuitenkin fragmentoi datapaketteja pienemmiksi osiksi, ja osaa myös koota ne uudelleen, mikä antaa mahdollisuuden lähettää paketteja erityyppisten verkkojen ja laitteiden läpi. Yleensä IP toimii TCPn kanssa yhtä aikaa, mistä tulee nimitys TCP/IP. 

IP-osoite on 32-bittinen luku (0–4 294 967 295) ja se kirjoitetaan neljän pistein erotetun kahdeksanbittisen luvun (0–255) jonona, esimerkiksi 127.0.0.1 on IP-osoite.

A, B, C, ja D-luokat viittaavat osoiteavaruuksiin, ja luokasta näkee että mihin tarkoitukseen kukin OP-osoite on. Tästä ollaan kuitenkin luopumassa, osittain koska luokat olivat hyvin erikokoisia, ja toisekseen koska IPv4 osoitteet ovat loppumassa, ja ei ole varaa enää jaotella osoitteita luokkiin. Ainoa poikkeus on D-luokka, joka on varattu ryhmälähetyksiin, ja sisältää osoitteet 224.0.0.0-239.255.255.255.

TCP 

TCP, eli Transmission Control Protocol, hoitaa yhteyspalvelun kahden internetissä olevan isäntäkoneen välille, käyttäen IP-protokollaa avukseen. TCP pitää huolen että paketti pääsee perille, ja myös varmistaa että ne ovat oikeassa järjestyksessä kun ne pääsevät perille. TCP hoitaa vielä tarkastukset että paketti sisältää oikean datan, mitä IP ei tee. Viimeiseksi TCP kontrolloi että verkko ei ruuhkaudu, ja yrittää hyödyntää verkkoa mahdollisimman tehokkaasti tekemällä paketteja joissa on mahdollisimman paljon tietoa. 

UDP 

UDP, eli User Datagram Protocol, on samantyylinen kuin TCP, ja käyttääkin IP-protokollaa avukseen. Toisin kuin TCP, UDP ei kuitenkaan kuittaa paketteja, mikä tekee siitä yhteydettömän palvelun. UDP on hyödyllinen niihin tehtäviin joihin ei tarvita varmoja kuljetusmekanismeja ja niihin liittyviä overhead-prosesseja, mikä tekee TCPstä hitaamman UDPhen verrattuna. 

MAC 

MAC, eli Media Access Control, tunnetaan myös nimellä fyysinen osoite tai laitteisto-osoite. Se on verkkokortissa oleva, valmistajan siihen polttama osoite, joka on uniikki jokaiselle verkkokortille. Yhteyttä luodessa ensimmäistä kertaa käytetään MAC-osoitetta, ja sen jälkeen tulevat myöhemmät yhteyspyynnöt tehdään IP-osoitteilla, jotta organisointi pysyy helpompana.

OSI-Malli
OSI-malli, eli Open Systems Interconnection Reference Model, kuvaa tiedonsiirtoprotokollien yhdistelmän seitsemässä kerroksessa. Kukin kerroksista käyttää yhtä alemman kerroksen palveluja ja tarjoaa palveluja yhtä kerrosta ylemmäs. OSI-viitemalli on käsitteellisesti ehjä ja ISO:n kansainvälinen standardi. Sen sijaan käytännön protokollapinoja sen mukaisesti ei juurikaan olla kehitetty, toisin kuin TCP/IP-viitemallin kanssa, jonka mallia ei juurikaan käytetä mutta protokollapinot ovat hyvin aktiivisessa käytössä.